Mutta niin paljon tapahtuu lyhyessä ajassa.
Taas hieman harvensin raparperipuskaa ja kokkailin ihanan raparperiunelman.
Uskaltaisin väittää ettei tämän parempaa raparperipiirakkaa ole olemassakaan. Hieman se vaatii työtä, mutta aina kaikkein helpoiten tehtävä ruoka ei ole parasta (vaikka yleensä kyllä onkin). Olkoon tämä poikkeus sääntöön.
Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 kananmunan keltuainen
Raparperikiisseli:
400 g raparperia pieninä paloina
3/4 dl sokeria
1,5 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä
3 keltuaista
1 rkl voita
Marenki:
4 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria
Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, lisää voi ja nypi sekaisin.
Lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi.
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.
Kuumenna kattilassa rapaerperipalat, sokeri ja 0,5 dl vettä.
Keitä muutaman minuutin ajan.
Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi.
Sekoita raparperiseoksen joukkoon veteen (1dl) sekoitettu maissitärkkelys sekä keltuaiset.
Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen, kunnes kiisseli saostuu.
Sekoita lopuksi kiisselin joukkoon rasva.
Jäähdytä ja levitä pohjan päälle.
Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri kolmessa erässä.
Levitä vaahto tasaisesti kiisselin päälle ja paista torttua uunissa noin 8-10 minuuttia, kunnes marenki on vaaleanruskea.
Nautiskele luomuksestasi :)
.......................................................................................................
Kävimme Kinuskillassa brunssilla. Ihan hauska brunssi. Ruoka oli oikein hyvää, mutta tavallaan oli koomista se, että osaksi valikoima oli meksikolaista ja sitten kumminkin löytyi ihan tavallista paahtoleipää, pekonia ja croisantteja. Ehkä yritetään miellyttää monenlaisia ihmisiä ja ratkaisu on turvallinen.
Alkoholiton mojito ei maistunut laisinkaan mojiltolta. Alkoholiton sangria oli jo vähän lähempänä aitoa makua.
Ja pieni pyyntö Kinuskillan väelle. Laittakaa ne lämpöiset ruoat erilaisiin astioihin esille, ettei tarvitse niitä rasvasta liukkaita kansia jokaisen nostella erikseen ruoan edestä pois. Kävi mielessä laittaa kannet jonnekin lattialle pois tieltä... Muutkin ihmiset niitä kansia kirosivat.
Kinuskilla on Kellokosken ruukin kauniilla alueella.
Brunssilta vielä kiiruhdettiin Knehtilän tilan markkinoille. Ihmisiä näytti olevan suorastaan ihmeellisen paljon vaikka markkinat olivat jo loppumaisillaan.
Vinkkinä muuten, että tilaa vuokrataan myös esim. häihin ;)
Mukaan lähti tummia mannasuurimoita ja luomumunia.
Minulle on tullut sellainen olotila ettei mitään luomuun liittyvää saisi kritisoida, mutta teenpä kumminkin niin.
Kolmelta henkilökunnan ihmiseltä kysyimme onko kanalassa kukkoa. Kukaan ei osannut vastata.
Kaikille mainitsin, että luomukanalassa kyllä kuuluisi olla kukko. Tosin en mene vannomaan onko kukko pakollinen, mutta näin olen käsittänyt, että olisi.
Knehtilän tilalle munat tulevat myyntiin naapurista.
Eli voisiko sanoa, että lähellä tuotettua. Ja Knehtilän tilalla itse myyvät ja viljelevät luomutuotteita, joten luulisi luomun käsitteenä olevan äärimmäisen tuttu vaikkei heillä itsellään kanoja ilmeisesti olekaan.
Ja siltikään ei tunneta tätä naapurin kanalaa sen vertaa, että tietäisivät kertoa onko siellä kukkoa...
Näemme vajaan kuukauden päästä tuloksen, että ovatko munat siitosmunia vai ei :)
Vaikka toki munat voivat jäädä kehittymättä jos kanoja olisi todella valtava määrä verrattuna kukkojen määrään eikä kukko/kukot vain ehtisi polkea kaikkia akkojaan.
Mutta jos olisin heti saanut vastauksen ettei kanala ole koskaan kukkoa nähnytkään niin olisin syönyt munat itse :D
Myönnetään nyt kumminkin sekin, että olihan kysymykseni ehkä vähän normaalista poikkeava.
Vielä lopuksi pieni kehulause.
Tripp Trapp syöttötuolin uutuus Stokke Tray on aivan loistava kapistus tässä vaiheessa kun lapsi voi sormiruokailla.
Omani ostin Lastentarvikkeesta ja hintaa oli 39€.
Suosittelen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti