Syksyn saldo puutarhasta

Voin aloittaa postauksen sillä, että ei hyvältä näytä!

Enkä halua olla negatiivinen ja masentava vaan tämän voisi ehkä nähdä sellaisena varoittavana esimerkkinä heille, ketkä haaveilevat omavaraisuudesta.
Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan...
Mehän emme todellakaan ole lähellä mitään omavaraisuutta, mutta jos sellainen olisi ollut nyt tavoitteena niin hyvin ei olisi mennyt.

Tässä esimerkiksi tomaatti.
Tämän punaisempia tomaatteja ei tullut :D
Muutama keltainen tomaatti oli puoliksi keltaisia, mutta samalla toinen puoli tomaatista homeessa...

Voidaan todeta, että tämä vuosi ei ollut tomaattivuosi.

Harmittaa ja paljon!

Viime kesänä tomaattia tuli niin paljon etten keksinyt mitä sillä kaikella tekisi (ja jälkikäteen vasta näin idean, että tomaattiakin voisi pakastaa...).

Mistä tulee satoa tänä vuonna?

Turnipseihin olen tyytyväinen:

Turnipseja on tarkoitus syöttää talvirehuna kaneille.

Ainoa ongelma on vain, etten ole vielä keksinyt näille talvisäilytyspaikkaa...

Myöskin valkoinen mangoldi on ollut todella kiva tuttavuus.

Se pärjää paljon paremmin kuin salaatti ja kaneille maistuu.

Itse en ole sitä syönyt vaikka tottahan se kävisi ihmisillekin.

Punainen mangoldi ei ole ihan niin hyvin kasvanut, vaikka kyllä sekin suht hyvin on pärjäillyt pellossa.

Persilja rehottaa myös.

Keltainen kesäkurpitsa kovasti yrittää tehdä satoa, mutta hyvin herkästi kurpitsa homehtuu tai halkeilee ja etanat hyökkäävät kimppuun. Kasvihuoneessa ei viihdy laisinkaan, mutta pellolla viihtyy.

Valkoista ja punaista mangoldia sekä yksi porkkana,
jonka jo nostin testin vuoksi. 

Härkäpapu teki suht kivan sadon:

Karvinen osallistuu aina kaikkeen jos on paikalla.

Näitäkään en aio itse käyttää vaan eläimille menee valkuaisen lähteeksi talvikaudella. Osan pavuista otan talteen ja istutan ensi vuonna uudestaan. 

Hieman turhan työlästä on vain papujen irroittelu kuorista.

Jos sato olisi vielä isompi niin testaisin tämän sivuston sadonkorjuumenetelmää:

http://www.maatiainen.fi/tekstit/harkapapu.htm

Kävi muuten mielessä noita papuja aukoessa, että jos herneissäkin on aina pieniä matoja, niin olisiko näissä matoja myös ja jos on niin minkä kokoisia ne olisivat :D

Ei onneksi ollut madon matoa...

Päärynät piti kerätä, oli ne sitten kypsiä tai ei. Piharemontti on siinä vaiheessa, että puut pitää pian siirtää, joten satokin täytyy ottaa talteen:

Omenapuihin ei edelleenkään tule satoa...

Yhdessä puussa oli ostaessa yksi omena, jonka senkin toukka söi.

Tyrnipensaisiin tuli yksi marja.

Pensasmustikkaan seitsemän ja karviaiseen kymmenen :D

Mustaherukasta sain tehtyä yhden jälkiruoan, josta ei tullut edes hyvää.

Perunallekin kävi jotakin outoa ja varret suli jo joskus heinäkuussa.

Epäilin, että perunatkin ovat mätiä, mutta löytyi maasta jotakin (vaikka paljon oli myös noita vihertäviä perunoita):

Aiemmin olen jo postannut kurkuista kirjoitelman. Niitä nimittäin tuli.

Suunnitelmissa oli, että olisin jatkanut kasvihuoneen kautta lämmittämällä sitä kynttilällä, mutta se olisi ilmeisesti pitänyt aloittaa jo aikoja sitten...

Kaura on kasvanut  niin hyvin, että pari lyhdettä saadaan
linnulle.

Tällaista pohdiskelua tällä kertaa tästä satokaudesta.

Jospa ensi vuonna olisi parempi kesä ja parempi sato :)

Ensi vuonna täytyy myös mahdollisesti tutustua etanoiden hävittämiseen. Niitä on nyt kaikkialla. Voi olla, että vain tämä sateinen kesä sai etanat viihtymään ja ensi kesänä on jo eri tilanne. 

Vuoden heinät!

Jeeeeeee!
Taas kani-ihmisen suuri helpotus ja kuivaheinää hankittu vuodeksi.
Tai noin vuodeksi, pitkäksi ajaksi nyt kumminkin, tällä pienellä nykyisellä eläinmäärällä.

Vielä kun saadaan rakennettua heinien säilytyspaikalle kunnon katos niin ei nuo kaikki sateet niin paljoa aiheuta tuhoa.

Kanien kesäruokinta

Tänä kesänä täällä asuu toivottavasti erittäin onnellisia kaneja.
Yritän nimittäin pääsääntöisesti ruokkia niitä sillä mitä luonnosta löytyy.
Niin kauan kuin täällä ollaan asuttu on toiveena ollut, että voisi hyödyntää omaa pihaa ruokinnassa, mutta hyödyntäminen on kumminkin jäänyt valitettavan vähäiseksi.
Mutta nyt tänä kesänä yritän toteuttaa toiveeni.

Jokin hyvä puoli siinäkin, että meidän piha on yhä keskeneräinen ja on lähes kuin luonnon niitty ja sieltä saa tällaista viikateella riehuessa:

Kanit nautiskelemassa:

Tässä on ainoastaan se huono puoli etten edelleenkään oikein hallitse viikatetta :D
Alue jonka viikatoin ei edes hetken päästä näytä siltä, että siellä olisi oikeasti riehuttu viikatteella. Toki kuten kuvasta näkee niin kyllä sieltä sitä heinää katkeaa, mutta hyvin paljon myös vain lakoaa ja nousee hetken päästä takaisin pystyyn.
Iso plussa nimittäin olisi, että alue samalla vaivalla siistiytyisi, mutta se ei ihan toteudu.
Haaveissa onkin ollut ostaa pitkävartiset ruohosakset, mutta jestas kuinka kalliita ne ovat!

http://www.fiskars.fi/Piha-ja-puutarha/Tuotteet/Nurmikon-hoito/Ruohosakset/113690-Servo-System-Ruohosakset-pitka

Please Biltema, voisitko tuoda valikoimaasi vastaavan järkevällä hinnalla?
Tiedän, että jos nyt sorrun ostamaan kalliit sakset niin ensi kesäkautena Biltemassa on vastaavat puoleen hintaan :D

Nyt joku ajattelee, että onhan viikate huomattavasti kätevämpi ja nopeampi ja niin varmaan onkin, mutta silti haluaisin nipsuttaa noilla saksilla. Kyllä niillä sen verran jaksaa/ehtii nipsuttaa, että saa kaneille yhden päivän ruoat kerralla.

(Kauhulla odotan sitä hetkeä, koska löydän itsestäni punkin kerta vaellan heinässä...)

Kevään kerintä

On jälleen aika keväisen kerinnän, joten angora ja satiiniangora pääsevät karvoistaan.

Tässä angoran villat:

Minuahan kiinnostaisi ottaa vuohia tai lampaita.
Vuohen maidosta tekisin juustoa. Lampaista taas saisi villaa ja ne ei niin pahasti karkaile aidoista kuin vuohet (näin ainakin huhu kertoo).
Mutta olisi siinä villan keritsemisessäkin kyllä oma työnsä, koska jo näissä kaneissakin on oma hommansa.
Tosin villat otetaan pari kertaa vuodessa, lypsy pitäisi tehdä joka päivä.
Tai entäpä jos unohtaisi lampaat ja vaihtaisi ne alpakkaan.
Taas saisi villaa, mutta paisteja niistä ei kyllä saa.

Turhaan mietin tuollaisia, koska eläinmäärä ei ole mihinkään kasvamassa :D

Palatakseni vielä tähän angoroiden kehräämiseen niin nyt olisi oikeasti tarkoitus hyödyntääkin karvaa eikä vain kerätä sitä varastoon pyörimään.
Suorastaan hävettää etten ole aikaisemmin asiaan millään lailla perehtynyt, koska ei olevinaan ole aikaa.
Oikeastaan en vieläkään ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta sentään kysyin tuttavalta vinkkejä.
Tavoitteena olisi huovuttaa villaa ja lisäksi mahdollisesti karstalevyjä venytellä ja niitä pitäisi voida neuloa tai virkata.
Tietty pitäisi osata myös neuloa ja virkata :D
Voisin ehkäpä huovuttaa muottia käyttäen. Kyllä tässä ideoita kehittyy.

Heinää heinää heinäääääää

Tämä kirjoitus tuskin kiinnostaa ketään ellei paini saman ongelman kanssa.
Miksei voisi olla niin ihanan helppo tilanne, että saisi omat heinät elukoille omasta pellosta.
Kaikista mälsin vaihtoehto on joutua ostamaan heiniä jostakin.
Ehkä jos omistaisi vain yhden kanin niin helppoahan olisi hakea yksi pussukka kallista heinää eläinkaupasta, mutta heti kun eläinmäärä kasvaa alkaa kaipaamaan suurempia eriä ja halvempaa hintaa.
Kaikki ketkä omistavat kanin tai vaikka marsun tietävät, että sitä heinää kuluu ja paljon!

Ihmeellistä myös on, että asun keskellä peltoja ja siltikään kotikunnasta ei heinää löydy. Tai löytyy, säilöheinänä.
Joka puolella on vain säilöä säilön perään.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin sellaisen puolikuivan säilön voisi saada kuivattua kokonaan kuivaksi jos paalin levittelisi jonnekin auki.
Jos tämän testin toteuttaisin ja levittelisin monta sataa kiloa heinää pihalle kuivumaan niin kaikkihan sen arvaa, että juuri silloin alkaisi koko kesän rankimmat sadekuurot.
Olen kyllä yrittänyt kuivattaa ruohonleikkurilla leikattua nurmea, mutta jossakin vaiheessa ärsytyskynnys on aika korkealla jos heinäkeot on ollut jo lähes kuivia ja sitten yöllä saavat kunnon vesisateen päällensä ja sateet siitä jatkuvat muutaman päivän ajan.
Sen jälkeen pihalla onkin vain litimärkiä heinäläjiä..

Meillä ei myöskään ole mitään ihanaa soveltuvaa sijoituspaikkaa heinille.
Kun ostin ensimmäiset heinäpaalit (pienpaaleja) sijoitin ne tietenkin aivan innoissani uuden hienon kanilan sisätiloihin. Pikkuhiljaa kaikki paalit homehtui ja miksikäs ei homehtuisi.
Vesi ei toki sada sisään, mutta kaneista lähtevä kosteus on sen verran hurjaa, että täysin kuiva heinä homehtuu varsin pian.
Sen jälkeen sijoitimme paalit kanilan ulkoseinälle, jossa räystäs hieman suojaa sateelta ja päälle vielä useat pressut.
Periaatteessa toimiva systeemi, mutta pienpaalikasat tuppaavat romahtamaan kun kasasta käy yhden paalin hakemassa.

Toimivin ratkaisu tällä hetkellä tuntuu olevan suurpaalit.
Ostimme niin ison perävaunun, johon varmasti mahtuu suuretkin paalit :D
Tässä vaiheessa voi sanoa, että hullulla on hullun huvit.

Suurpaaleja mahtuu kaksi seinustalle. Päällä monet pressut, mutta ilma kumminkin kiertää. Aina pääliosa paalista menee homeeseen, mutta sitä heinää on tullut käytettyä alusina tai vaikka marjapensaiden juurilla katteena. Eli hukkaan ei tavallaan mene, mutta toki mieluummin arvokkaan heinän syöttäisi koko määrältään eläimille.

Kaksi kertaa ehdin hakemaan hyvästä paikasta näitä nykyisiä paaleja, mutta nyt sielläkin on tehty vain säilöheinää, joten jälleen olen saman ongelman parissa. Eli mistä nyt heinät eläimille!
Välillä toivon etten omistaisi ollenkaan heinänsyöjiä, kerta heinä on niin vaikea ruoka saada ostettua.
Tai sitten omistaisin pari hevosta, jotka kuluttaisivat säilöpaalit nopeasti niin voisin samaa säilöä antaa kaneillekin ;)
Heppa-asia ei kumminkaan tule toteutumaan, joten tämä sama heinäongelma jatkunee niin kauan kuin kaneja omistan...

Voisiko tuossa talon seinustalla olla jonkinlainen loputon lähde sitä heinää ettei tarvitsisi asiaa stressata ikinä ;)

Kanilan esittely ja kevätfiilistelyä

Tässä vaiheessa voisin hieman esitellä kanilaani.
Tai ehkei varsinaisesti voi enää puhua kanilasta, koska eläinmääräkin on niin pieni ja kasvatus oikeastaan täysin tauolla.
Lähinnä vain pidän itselläni lemmikkinä viimeisiä jalostuseläimiä.

Mutta lyhyesti kasvatuksen taustoja.
Minun rotuni on ehdottomasti rex. Ihana samettiturkkipupu.
Huomaan, että olen aina kiinnostunut poikkeavaturkkisista eläimistä.

Kasvatuksen aloitin soopeleilla. Ruskeasoopelilla ja sinisoopelivenäläisellä. 
Soopeleiden rinnalle halusin japanilaisia ja niiden löytäminenhän oli yhtä hankalaa kuin soopeleidenkin. En koskaan tyydy helppoon ratkaisuun ;)
Suurin osa rexeistä onkin tullut Pohjois-Euroopasta.
Aivan erityisesti halusin kasvattaa musta-valkoisia japanilaisia ja koska niitä ei mistään valmiina saanut niin lähdin luomaan väriä "tyhjästä" siinä hyvin onnistuenkin.
Muutama vuosi sitten tuli pintaan uusi muotiväri, gepardi. Senkään "luominen" ei ollut temppu eikä mitään, koska sopivat geenit kanilasta jo löytyi.

Rexien lisäksi olen aina pitänyt englanninlupista. Ne jakavat mielipiteitä valtavien korviensa takia. Tätäkin rotua olen muutaman kappaleen omistanut, mutta niiden valitettava ongelma on lisääntymisongelmat.
Muutamaa satiiniangoraakin olen kokeillut, mutta niillä myös on ollut lisääntymisongelmia.
Voikin todeta, että "lisääntyy kuin kani" -sanonta ei aina pidä paikkaansa, ei ainakaan silloin kun erityisesti haluaisi jonkin lisääntyvän.

Tyttölauma pääsi ulkoilemaan lähes kesäiseen säähän.

Hieman historian havinaa ja kantaeläimeni:

Omia kasvatteja:

Täällä olleet enkkulupat:

Satiiniangora Saksasta:

Siinä tyttökanilaumaa kuvaillessa nautin ihanasta vehreydestä.
Kesä on ihan pian täällä. Kesä tuo aina mukanaan omanlaiset kiireensä puutarhan ja eläinten suhteen, mutta kyllähän kesä on paras vuodenaika ;)
Tosin ensimmäinen punkki jo löytyi koirasta. Punkkiaikaa en odota...ikinä...

Kissakin teki eilen töitään ja esitteli saalistaan.