torstai 14. toukokuuta 2015

Pihan kunnostaminen

Yksi asia jota vihaan yllättävän paljon on savi. Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten arvannut kuinka ärsyttävää se osaakaan olla.
Siinä ei kasva mikään, nurmikkokin rullaantuu vain jalkojen alta pois. Se on kuin järvi jos sataa, koska vesi ei mihinkään katoa.
Kengät uppoaa siihen niin tiukasti ettei meinaa päästä eteenpäin kävelemään (tai toinen vaihtoehto on ettei uppoa vaan liukuu persiilleen koko ihminen).

Jotenkin mystisesti savea kulkeutuu koirien jaloissa kotiin vaikka niitä jalkoja kuinka huuhtelisi.

Pitäisikö etsiä väkisin positiivisia puolia. Se on vaikeaa...
Lihaskunto kasvaa kun saappaisiin kertyy järkyttävät mällit savea. Hieman kuin olisi nilkkapainot käytössä. Siinä on väkisin keksitty positiivinen puoli.


Tässä pieni osa pihasta ja kuten näkyy on piharemottia jo hieman aloitettu.
Vasemmalla näkyy tuleva pihatie, joka johtaa kanilalle ja joskus rakentuvalle traktorin katokselle.
Tien viereen on kaivettu oja. 

Muualle on jonkin verran jo ehditty levittää suodatinkangasta ja sen päälle hiekkaa.
Kankaan ja hiekan levitys jatkuu jahka saamme lisää maata.

Lisämaata varten täytyy tehdä rekkoja kantava tie pihan päähän.
Uusi maa-aines on pakko saada suoraan alapihan perukoille, jotta sen siirtely olisi mahdollisimman nopeaa.
Nyt maata joutuu hakemaan yläpihalta asti ja siinä rötvääntyy turhaa aikaa.



















Tänään projekti jatkuu, mutta suuntaammekin traktorin kanssa etupihan kimppuun. 
Jännityksellä odotan onnistuuko kaikki ihan niin kuin paperille hahmottelin vai kuinka paljon tulee yllätyksiä vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti