Kukkivat kaalit ovat vuoden vihannes 2016

Jos vielä et ollut tätä uutista kuullut niin kukkivat kaalit ovat tämän vuoden vihanneksia.
Tämänkin uutisen bongasin Kevätmessuilta.
Kuinka sopivasti omaankin siemenlistaan olin jo kukkakaalin lisännyt. En tosin sen takia, että se olisi trendikäs valinta vaan, koska halusin kokeilla sitä muutaman vuoden tauon jälkeen.
En ikinä ole saanut kasvatettua kukkakaalia kukkakaaliksi asti. Parsakaalilla kävisi varmasti sama juttu. Mutta jos silti nyt rohkaistuisin kokeilemaan.
Ainakin kasvimaan pitäisi nyt olla kunnossa ja jos vielä saisi toivoa oikeaa kesää eikä kesän jatkuvaa syksyä.
Syksyllä nähdään miten sadon kävi ;)
Oikeasti emme itse syö käytännössä ollenkaan kukka- tai parsakaalia, mutta vauvaruokiin käytin niitä paljon ja koska se vauvaruokasörsselirumba alkaa taas syksyllä niin mikäs sen mukavampaa olisi kuin käyttää niihin oman maan kaalit.

Kuvat Schetelig Oy

Kevätmessuilla Helsingissä

Pääsin Kevätmessuille Helsinkiin vierailemaan bloggaajana ja heti messujen auettuahan sinne piti päästä käymään. Ajatuksena myös, että koska on torstai niin ehkäpä siellä olisi rauhallisempaa ja olisi helpompi valokuvata jne, mutta todella paljon siellä olikin ihmisiä ihan jo arkipäivänä. Mukava juttu kyllä, että messuhälinä jakautuu usealle päivälle.

Todella paljon tarttui ideoita mukaan ja niihin täytyy vielä erikseen paneutua ja kirjoittaa omat juttunsa, mutta nyt alkuun kuvafiilistelyä teille kaikille, jotka olette messuille vasta menossa tai harkitsette sinne menemistä.
Paljon oli kaunista katseltavaa ja paljon olisi myös osteltavaa.

Miksei meidän pihalla ole tällaista kukkaloistoa :D

Mitähän pitäisi tehdä, että saisi messujen
jälkeen käydä hakemassa omalle pihalle
vaikka vain yhdenkin tuollaisen kasvilavan
tulppaaneita ;)
Toivottavasti ne ainakin menevät jonnekin
hyötykäyttöön ettei lavalle joudu.

Maisteltiin kvinoasta tehtyä puuroa ja kuten
kaikkia puuroja, joita syön niin puuro
sellaisenaan ei oikein maistu vaan sekaan
täytyy saada jotain makeutta. Ilmeisesti
poika oli samaa mieltä, koska hieman
nyrpisti naamaansa :D
Mutta muutenhan tämä kvinoa taitaa olla
juuri nyt jonkinlainen trendijuttu.

Arctic Choc suklaita. Näytti herkulliselta kaikki, vaikka itse syönkin
lähinnä vain valkosuklaata.
Hauska sattuma, että yritys on Espoossa samassa osoitteessa,
kuin missä olen itse aikoinaan ollut töissä. Olisihan ollut
varsin hauska yritysnaapuri jos tämä olisi silloin muinoin
jo siellä ollut :D

Tämä SL-tarvikekärry olisi aivan loistava kapistus näissä meidän
maatöissä. En tullut vain hintaa kysyneeksi. Normaalit
maitokärrythän ovat satasen luokkaa ja sekin tuntuu
kalliilta ja siksi jäänyt ostamatta.

Chihumaisia tarvikkeita

Punottu näyttelyhihna

Hassua voida hankkia tällaisia pienen koiran tarvikkeita. Vaatteetkin ovat hauskoja vaikka onhan vaatetus vähän työläs juttu ajatuksena verrattuna siihen, että villakoirat ovat olleet hyvinkin säänkestäviä ja ulkona viihdytään säässä kuin säässä.
Sen verran käsityökärpänen puraisi, että voisin kokeilla itsekin ommella jonkinlaisen viitan mittojen mukaan. Eihän sen ihmeellistä pitäisi olla, mutta ompelukone ja minä harvoin edelleenkään ollaan ystäviä.
Muut tarvikkeista tosiaan ihan ostettuja, mutta näyttelyhihnan punoin itse pinkistä ja beigestä satiininarusta.  

Ja tarvikkeiden käyttäjähän on tässä:

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13983282/?claim=pkc7f6r4k4p">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Merivesiakvaarion kivet sekä valaisin

Valaisin tuli jostakin päin Kiinaa ja on erittäin tehokas ja ihan tyylikäskin.
Kameralla on hieman haastavaa napata oikeita valosävyjä, koska tuppaa kaikki kuvat sinertämään enemmän kuin tarkoitus olisi.
Mutta sävyä tosiaan saa muutettua kirkkaasta valkoisesta siniseen yövaloon ja kaikkeen siltä väliltä. 
Sen verran valaisinta kuulemma modataan, että tuulettimet vaihdetaan hiljaisiin.
Nyt vekotin pitäisi varsin kovaa huminaa jos täydellä teholla haluaisi valoja pitää, mutta puoliteholla nämä huonotkin tuulettimet onneksi ovat hiljaiset.

Loput tekniikasta ovat tulossa Saksasta ja sitä lähetystä odotellessa. Toivottavasti tulee pian.

Ainokainen elävä kivi käytiin ostamassa Lemmikkiexpressistä ja loput elävät kivet on tulossa myös Saksasta. Sieltä on tulossa myös elävää hiekkaa.

Kuollutta kiveä haettiin Lahdesta Aapelin akvaariosta. Siellä oli todella kattava valikoima akvaariotarvikkeita sekä suolaiseen- että makeaan veteen. Suosittelen!
Tosin yhtä lailla suosittelen myös Lemmikkiexpressiä, laaja valikoima oli sielläkin ja erityisesti siellä oli paljon kaloja ja muita eläviä meripuolelle.

Ilmeisesti suunnitelmissa on rakentaa kiville teline PVC-putkesta, jotta rakennelmasta tulee tukevampi ja kivikasasta saa ainakin tietyin kohdin korkeamman.


Ainokaisen elävän kiven mukana tuli heti mahdollinen tihulainen :D
Niin meidän tuuria. Kivessä asuu nimittäin taskurapu. Lajitunnistus ei ole vieläkään onnistunut ja mahtaako koskaan onnistuakaan. Ravussa on se riski, että jos se osoittautuu tihulaiseksi niin se syö/tuhoaa jotakin luvatonta.
Olisi pitänyt hieman kuvaa muokata (ehkä senkin vielä teen), mutta rapu näkyy tumman kiven onkalossa varsin keskellä kuvaa.
Tuli kiven mukana myös jonkinlainen simpukka ja pari meritähteä. Lisäksi joitakin matoja (nekin voi olla myös huonoja juttuja) ja yksi amphipod. Minusta se amphipod näytti olevan aika heikossa hapessa, mutta kuulemma se oli elossa vielä seuraavanakin aamuna ja nyt sitä ei enää kaikkien kivien joukosta löydäkään vaikka haluaisikin.

Texin pennut

Ihania pentu-uutisia taas. 
Tällä kertaa tosin pennut eivät ole täällä meillä, mutta niiden isä on täällä asuva Tex, Pompano Texas Hold´em.

Pennut syntyivät Deja-Blu kenneliin:
http://playingwithpoodles.webs.com/

Kuvaaja Elina Intke

Pentujen ylpeä iskä:

Valkosuklaamunia pääsiäiseen

Pääsiäinen oli ja meni, mutta pääsiäiseksi munat valmistin.

Alkuperäinen idea löytyi täältä:
http://www.maku.fi/blogit/painted-by-cakes/itsetehdyt-suklaamunat-diy-easter-eggs

Ohjeessa en vain aivan yhdy siihen etteikö valkosuklaan värjäämiseen kävisi geelimäiset värit. Olen useasti niitä käyttänyt ja aina on onnistunut, kuten myös nyt.
Lisäksi temperoin suklaan. Alkuperäisessä ohjeessa suklaa vain sulatettiin, värjättiin ja täytettiin munat.

Värejähän olisi voinut tehdä useaakin, itsellä nyt vain pinkki. Värejä olisi voinut kerrostaa munaan ja saada siten hauskoja kuvioita, mutta kun tämä oli ensimmäinen testi ja munat olivat vain oman perheen syötäväksi niin menee pelkkänä pinkkinäkin :)
Ehkä joskus sitten vähän koristeellisempiakin voisi tehdä.

Niin ja mausta vielä sen verran, että hyviä ovat. Tosin, koska säilytän munia jääkaapissa niin ne ovat todella kovia! Veitsellä pilkon pieniä palasia, joita voi nakerrella. En uskalla omilla hampailla murtaa paloja. Siksi olisivat ehkä vähän haastavia tarjota vieraille.