Koiranpentua katsomassa

Minä, puudeliharrastaja, olin katsomassa chihuahuan pentuja tänään!
Ihan ei vielä mukaan lähtenyt pentua, mutta varausmaksu jo maksettu, joten kyllähän sellainen suloinen pallero on meille tulossa.
Chihu ei tule meille asumaan vaan omistamme koiran oman äitini kanssa puoliksi ja tämä pentu tulee asustamaan toisen chihuahuan seurana äitini luona. 

Ensimmäinen lelu oli tietenkin pakko hankkia heti:

En käsitä miten olimme niin typeriä ettei kumpikaan tajuttu ottaa valokuvia vaikka ladattiin tietenkin etukäteen kameratkin.

Onneksi kasvattaja kumminkin kuvaa ahkerasti pentuja, joten tässä yksi kuva kasvattajan (Kennel Shapiro´s) kuvaamana:

Manduca kantorepun käyttökokemuksia

Meidän poika ei ole ollut sellainen rento lötköttelijä, joka viihtyisi yksistään leikkimatollaan tai sitterissään. Aina piti olla sylissä.
Joitakin asioita voi tehdä yksikätisenä, mutta esimerkiksi juuston höylääminen on yllättävän vakeaa yhdellä kädellä.
Aika pian pohdimme, että olisiko kantoreppu meidän tarpeisiin järkevä ostos.
Manduca tuntui olevan kehuttu. Baby Björnit ilmeisesti suorastaan tuhoaa lapsen jos sellaiseen uskaltaa lapsensa istuttaa. Kantoliinatouhu ei oikein tuntunut omalta jutulta.

Päädyimme Manducaan.
Tuntui oudolta survaista vauva sinne säkkiin, mutta eipä se siellä kitissyt, joten ilmeisesti asento ei mitenkään häirinnyt. Pienen vauvan jalathan eivät nimittäin vielä väänny oman mahani ympärille vaan jalat jäivät sinne pussin sisälle sykkyrälle. Noh, onhan se ahtaasti toki elänyt masussakin raskausaikana.
Vasta hieman vanhempana vauvan jalat levähtävät sammakkoasentoon ja jalat saa pussista esille.

Heti huomasimme, että vaikka säätömahdollisuuksia on paljon niin työlästä niitä säätöjä on vaihtaa aina kun vuoronperään mieheni kanssa reppua käytimme.
Lisäksi aivan alkuvaiheessa koin, että se raskauden jälkeinen vatsani oli tiellä.

Lopulta Manduca jäi varsin vähälle käytölle ja poikakin alkoi viihtyä pitempiä aikoja leikkimatollaan puuhailemassa ja sain aamiaisen tehtyä ja jopa syötyä sen ja sain käytettyä tähän kaikkeen kahta kättäni.

Nyt kun pojalla on ikää viisi kuukautta tulikin uusi ongelman aihe.
Ilmat paranevat ja haluaisin viettää paljon aikaa omalla pihalla kaikenlaisissa pihahommissa, mutta poikapa ei nukukaan enää mitään kolmen-neljän tunnin päikkäreitä ulkona vaunuissa vaan hyvällä tuurilla unet kestävät tunnin. 
Keksin, että nyt voisin antaa Manducalle uuden mahdollisuuden.
Muistissa oli, että säätöjä oli vaikea saada istuviksi ja olkaimet valahtavat helposti olkapäiltä pois.
Sama ongelma jatkui edelleen ja se on todella ärsyttävää. 
Säädin selässä olevan hihnan niin lyhyeksi, että nyt olkaimet pysyvät paikoillaan, mutta ei toivoakaan, että saisin sitä hihnaa enää yksistään kiinni, koska en omista kumikäsivarsia...
Eli tarvitsen mieheni apua sulkemaan kyseisen hihnan. Ei erityisen kätevää, koska joudun odottamaan, että mies tulee töistä kotiin ja sitten pääsen reppua käyttämään.

Tässä iässä poika haluaisi myöskin katsella jo maisemia ja jos naama on rutistuneena rintojani vasten niin ei siinä paljoa maisemia katsella.

Kutsun reppua myöskin seläntappajaksi.
Olo on myös kuin olisi jälleen raskaana, koska omia varpaita ei näe.
Jokaisella askeleella pelkään kaatumista. Kuinka kamalaa olisi kaatua kun lapsi on siinä repussa. 
Myönnän kyllä, että meidän pihamaa on varsin vaikeakulkuinen:

Tavallaan repun kanssa saa kyllä kaksi kättä vapaaksi, mutta oikeasti ei kumminkaan pysty tekemään kaikkia töitä. Ihan pelkässä kyykistelyssä täytyy vähän tukea lasta ja reppua toisella kädellä.
Tänään yritin myös lapioida hiekkaa kottikärryyn, ei onnistunut.
Lenkille en uskaltaisi lähteä koirien kanssa niin, että reppu on käytössä.
Ehkä jossain kauppakeskuksessa voisi sen kanssa kävellä, mutta toisaalta mielestäni juuri kaupoilla on helppoa käyttää rattaita, koska niihin saa myös sullottua ostoksia.

Seuraavaksi otin testiin lonkalla kantamisen.
Jos edessä kantaminen on selän tappaja niin tämä lonkka-asento on kaulan tappaja!

Jos ei huomioida sitä, että hihna todella sattuu aivan mielettömästi kaulaan niin lapsella ehkä oli tässä asennossa jo kivempaa, koska pystyi katselemaan maisemia.
Yllättävän paljon reppu oli toisen käden tiellä, joten olin lähes yksikätinen jälleen.

Seuraava kokeilu oli asento, jossa olkahihnat menevät ristiin selän takana.
Tällä tavalla olkaimet pysyvät todella hyvin paikoillaan, joten sikäli ihan kelvollinen tapa kantaa. Tätäkin tapaa kantaessa reppua käytetään ilman vauvatukea, joten lapsen pää on esillä repusta ja pääsee katselemaan maisemia. Se onkin hyvä juttu, mutta kun lapsi nukahtaa ja itse kumarrun niin pää retkahtaa ikävästi. 
Testin vuoksi nostin vauvatuen ylös ja pää kyllä pysyi paikoillaan, mutta oli jälleen litistynyt omaa rintaani vasten.
Yksi vaihtoehto on myös nostaa suojakangas pään yli (käytetään kun kannetaan selässä). Se ainakin vähän tukee päätä.
Tässäkin tavassa tarvitsin apua repun pukemisessa. Tosin osasyy on siinä etten tajunnut etukäteen pidentää hihnoja, jotta ne yltävät kiinni.
Pitänee vielä kokeilla uudestaan nyt kun hihnat ovat valmiiksi oikeassa pituudessa.


Viimeinen testipäivä!
Viimeiseksi jäi selässä kantaminen.
Se olikin sellainen, että sain oikeasti molemmat kädet vapaiksi ja pystyin talikolla heittelemään tunkiota traktorin kauhaan, jei!
Kun lapsi nukahti otin käyttöön päätuen, jota kuuluisi ohjeiden mukaan käyttää juurikin tässä selkäkannossa.
Jostakin ihmeen syystä lapsi alkuun kitisi selässä. Oliko asento vähän epämukava vai olisiko halunnut kumminkin nähdä minunkin kasvot. Varsin pian nukahti, joten ei se ihan kamala asento voinut olla.
Suuri ongelma tässäkin oli etten todellakaan saa itse puettua reppua. Todella todella harmi juttu.
En tiedä kuinka monta kertaa olisi harjoiteltava asiaa, jotta lähtisi sujumaan. Asiaa ei helpota sekään, että jatkuvasti lapsi painaa enemmän. On toki myös jäntevämpi eikä 
lötköpötkö, mutta ei se painokaan auta asiaa.

Tällaiset kokemukset meillä. 
En siltikään vieläkään luovuta vaan kokeilen kaikkia kantotapoja vuoronperään. Jos joku niistä muodostuisi sellaiseksi, että lapsi ja minä viihdymme ja että saan repun puettua päälle itsenäisesti ja silti turvallisesti touhuta pihamaalla. Touhuttavaa nimittäin olisi!

Tomaatti-pekoni-mozzarellapiirakka

Välillä on mukavaa tehdä viikonlopun ruoaksi ihan vain suolainen piirakka. Piirakan kylkeen kävisi kivasti jokin salaatti lisukkeeksi, mutta näköjään ei sellaista nyt tehty.

Resepti löytyi K-ruoan sivuilta, mutta hieman muokkailin sisältöä.

Pohja:
1 dl perunasosejauhetta
2 dl hiivaleipäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
3 rkl vettä


Täyte:
1 pkt mozzarellaa (150g)
3 tomaattia
1 pkt pekonia (n. 140g)
pippurisekoitusta myllystä
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
2 kananmunaa
2 dl kermaa
3 rkl vihreää pestoa

Yhdistä pohjan kuivat aineet ja sekoita sekaan kylmä voi (yleiskone on tässä kätevä apu). Lisää lopuksi vesi.
Levitä pohja piirakkavuokaan ja esipaista noin 8 minuuttia 200-asteisen uunin alatasolla.

Paista pekoni pannulla sopivan rapsakaksi.
Viipaloi mozzarella ja tomaatit ja levitä ne pohjan päälle.
Saksi pekonit pienemmiksi ja lisää tomaatin ja mozzarellan päälle.
Rouhi päälle pippuria sekä viimeisenä ripottele päälle basilikat.

Sekoita kananmunat, kerma ja pesto ja kaada piirakan päälle.

Paista uunissa 200-asteessa noin 25 minuuttia.
(Omassa uunissa ei aivan 25 minuuttia riittänyt vaan täyte oli vielä hyytymätön.)

Shoppailua ja golfia

Jos edellisenä päivänä puuhattiin pihaprojektin parissa niin tänään käytiin piipahtamassa Helsingissä ja sen perään vielä tämän kauden ensimmäinen golfkäynti lähikentällä.
Pihaprojektiakin piti jatkaa, mutta mikä ihme siinä on, että vuorokaudesta loppuvat aina tunnit?

Suuret Helsingin tuomiset:

Mielenkiintoista päästä testaamaan kuinka hyvä tämä Bobbi Brownin Corrector oikeasti on. Paljon sitä on hehkutettu, mutta mahtaako itsellä toimia. 
Pieni se on isolla hinnalla.

Golf sujui yllättävänkin hyvin. 
Suurin jännitysmomenttihan oli miten yhdistää lapsi ja golf, mutta hyvin ainakin tällä kerralla onnistui, koska lapsi nukkui lähes koko kierroksen ajan ja kierroksen päätyttyä oli hyvä imettää naisten pukuhuoneessa.
Ehkäpä rohkaistun uudestaankin kentälle.
Tämä kyseinen paikka oli Nurmijärvi Golf ja Par 3 -rata.

Pojasta mainoskasvo :D

Tämä päivä alkoi aivan erityisen hyvin kun avasin Pampers testiryhmän sivuston ja siellähän olikin tutun pojan kuva ;)
Olipa ihanaa, että juuri meidän poika pääsi julkaisuun.

http://www.kaksplus.fi/lue-pampers-testiryhman-tulokset-ja-osallistu-arvontaan/?utm_medium=email&utm_campaign=Kaksplus+toukokuu+2015&utm_content=Kaksplus+toukokuu+2015+CID_18bb354df41810eed70ec2ed78e31e2c&utm_source=Uutiskirjeen%20kautta%20tulleet&utm_term=Lue%20Pampers-testiryhmn%20tulokset%20ja%20osallistu%20arvontaan


Ja tässä vielä kuva erikseen:

Edelleen näin testin päätyttyäkin voin todeta, että Pampers on meillä se merkki, jota käytetään. Jotenkin juuri tämän merkin vaipat istuvat pojalle hyvin.

Mansikka-jogurttikakku

Tämä kakku oli ihastuttavan raikas ja sopivan kevyen oloinen. 

Ehdottomasti voi tehdä uudestaankin.

Resepti täältä: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1337218246967

Pohja:

200 g digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

1 l (500 g) mansikoita

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

250 g turkkilaista jogurttia

2,5 dl kermaa

Hienonna keksi monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita keksimurujen joukkoon.
Taputtele seos leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan vähintään 5 minuutiksi.

Soseuta mansikat tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon sokerit ja sitruunamehu.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Kiehauta vesi. Ota lionneen liivatelehdet, puristele niistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kiehuvaan ensteeseen. Sekoita liivateseos ohuena nauhana mansikoiden joukkoon.

Sekoita sen jälkeen joukkoon jogurtti ja kääntele viimeisenä sekaan kermavaahto.

Kaada seos keksipohjan päälle. Kääri kakku muovikelmuun ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Pihan kunnostaminen

Yksi asia jota vihaan yllättävän paljon on savi. Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten arvannut kuinka ärsyttävää se osaakaan olla.
Siinä ei kasva mikään, nurmikkokin rullaantuu vain jalkojen alta pois. Se on kuin järvi jos sataa, koska vesi ei mihinkään katoa.
Kengät uppoaa siihen niin tiukasti ettei meinaa päästä eteenpäin kävelemään (tai toinen vaihtoehto on ettei uppoa vaan liukuu persiilleen koko ihminen).
Jotenkin mystisesti savea kulkeutuu koirien jaloissa kotiin vaikka niitä jalkoja kuinka huuhtelisi.

Pitäisikö etsiä väkisin positiivisia puolia. Se on vaikeaa...
Lihaskunto kasvaa kun saappaisiin kertyy järkyttävät mällit savea. Hieman kuin olisi nilkkapainot käytössä. Siinä on väkisin keksitty positiivinen puoli.

Tässä pieni osa pihasta ja kuten näkyy on piharemottia jo hieman aloitettu.
Vasemmalla näkyy tuleva pihatie, joka johtaa kanilalle ja joskus rakentuvalle traktorin katokselle.
Tien viereen on kaivettu oja. 
Muualle on jonkin verran jo ehditty levittää suodatinkangasta ja sen päälle hiekkaa.
Kankaan ja hiekan levitys jatkuu jahka saamme lisää maata.
Lisämaata varten täytyy tehdä rekkoja kantava tie pihan päähän.
Uusi maa-aines on pakko saada suoraan alapihan perukoille, jotta sen siirtely olisi mahdollisimman nopeaa.
Nyt maata joutuu hakemaan yläpihalta asti ja siinä rötvääntyy turhaa aikaa.

Tänään projekti jatkuu, mutta suuntaammekin traktorin kanssa etupihan kimppuun. 
Jännityksellä odotan onnistuuko kaikki ihan niin kuin paperille hahmottelin vai kuinka paljon tulee yllätyksiä vastaan.

Salamipasta

Miten en ole ikinä ennen keksinyt salamipastaa!
Tästä ideasta saan kiittää pukuun pukeutunutta miestä Lidlin kassajonossa minun edelläni.
Hänellä oli ostoksina ainoastaan salamipötkö, paseerattua tomaattia, basilika, pastapussi ja tuoretta leipää Lidlin paistopisteestä.
Eihän näistä aineksista voi syntyä mitään muuta kuin salamipasta, joten heti kotona googlasin reseptejä ja seuraavana päivänä piti päästä ostamaan ainekset omaan reseptiin.

Muokkasin omanlaisen reseptin niistä mitä löysin ja tuloksena oli tämä:

n. 200 g salamipötköä
1 prk paseerattua tomaattia
2 salottisipulia (pieniä)
n. 2 rkl tomaattipyrettä
n. 10 kpl kirsikkatomaatteja
1,5 dl vettä
1 rkl vasikkafondia
pippurisekoitusta myllystä
iso kourallinen tuoretta basilikaa
ripaus sokeria

Viipaloi salami sellaisiksi paloiksi kuin haluat.
Paista hetki kuumalla pannulla. Öljyä ei tarvita, koska salamista irtoaa paljon rasvaa. Laita sekaan silputut sipulit ja kuullota hetki.
Kaada sekaan paseerattu tomaatti, tomaattipyre, halkaistut kirsikkatomaatit, vesi, vasikkafondi, pippuri ja sokeri.
Hauduta sen aikaa kun pasta kiehuu.
Lisää lopuksi sekaan basilika ja maistele onko kastikkeen maku hyvä.
Tarjoa pastan ja parmesanin kera.

Vauvan ensimmäinen kiinteä ruoka, bataattia ja luumua

Voi sitä iloa ja jännitystä kun lopultakin pääsee tekemään vauvalle kiinteitä ruokia.
Minulla oli pieni epäilys, että peruna saattaa aiheuttaa maidon kautta vatsan kipristelyä lapselle, joten aloitin kokeilun bataatilla.
Samalla valmistin heti luumusoseenkin, koska ilmeisesti sille yleensä on käyttöä.

Bataattia valmistin kahdella tavalla ihan testin vuoksi. Kummallakaan tavalla valmistetut bataatit ei kumminkaan meidän pojalle maistunut :D Vaikka niin rakkaudella ne valmistin. Jatkamme yhä totuttelua.

Toisella tavalla keitin bataattia kuorineen (pilkoin noin neljään osaan, jotta valmistuu nopeammin) ja kuorin vasta kun olivat kypsiä ja sitten nopeasti sauvasekoittimella karkeaksi mössöksi. Ihan sileäksi ei pitäisi tehdä, jotta ruokaan jää vähän suutuntumaa.

Toinen tapa oli sellainen, että halkaisin bataatin pituuttaissuunnassa ja leikattu pinta uunipellille leivinpaperin päälle. Taas jätin kuoret kuorimatta.
Uunin lämpö noin 200 astetta ja kypsyttelee kunnes haarukalla kokeillessa bataatti on pehmeää. Kypsytysaika riippuu bataatin koosta.
Tämän jälkeen hetken jäähdytys ja kuoret pois ja jälleen pikainen sekoitus sauvasekoittimella.
Soseen väri oli paljon oranssimpi tällä tavalla tehtynä. 

Luumusose valmistui keittelemällä. Ostan aina hyvissä ajoin luumuja kypsymään. Ennen keittämistä halkaisen luumut ja poistan kivet. Vettä kattilaan sen verran, että luumut peittyvät ja noin kymmenen minuutin keittäminen. Sen jälkeen sauvasekoittimella soosiksi. Itse olen soseuttanut kuorineen.
Vaikka luumut olisivatkin kypsyneitä niin siltikään soseesta ei tunnu tulevan tarpeeksi makeaa, joten olen sekoittanut sekaan päärynää.
Sitä en ole keittänyt vaan raa´an päärynän soseuttanut ja pakastanut annospaloiksi jääpalamuotteihin.

Luumut porisemassa:

Seuraavaksi pitäisi kokeilla omena- ja persikkasosetta.
Lihankin antaminen pitäisi aloittaa, mutta jos ensin kelpaisi kasvissoseet, joiden sekaan lihaa voisi sekoittaa.

Kasviprojekteja, kohteena marjapensaat

Jälleen kokeilu käynnissä.
Marjapensaidenhan pitäisi olla erittäin helppoja lisätä, joten testaan onko todella näin.
Helpointa olisi jos taivuttaisi oksia maahan ja lopulta se oksa kasvattaisi juuret ja tadaa lisäys on onnistunut.
Nyt kumminkin piha on joutumassa ison muutoksen kouriin, joten tuollaista taivuttelukikkaa ei voi kokeilla. Tai tavallaan se on jo kokeiltu viime kesän aikana kun traktori runnoi osaa pensaista ja oksia on taipunut myllätyn maan sisään.
Nyt napsin oksia pihan mustaherukasta, yhdestä huonovointisesta valkoherukasta sekä "villeistä" punaherukka- ja vadelmapuskista.

Oksat on tökitty multaan pystyyn näinkin tyylikkäästi.

Pohjana aivan perusmultaa, johon sekoittelin ytyä tuomaan kanilan lantaturvesekoitusta. 

Yksi nippu oksia on ämpärissä vedessä, koska silläkin tavalla kuulemma pitäisi juurien kasvaa.

Kaikki nämä pensaat ovat varsin heikosti tuottaneet satoa, mutta ideana tässä kokeilussa on se, että kun joskus pihan remontti tulee valmiiksi, tai ainakin valmiimmaksi, niin pihatien varsi on oivallinen paikka pensaille. Tämä tie vain on hyvin pitkä, joten en todellakaan raaski ostaa uusia pensaita koko matkalle vaan tämä nykyisten lisääminen olisi hauska keino saada ilmaisia kasveja. 
Plus jos kerta suunnitelmissa on juurikin pensaita istuttaa niin miksei ne samalla voisi olla hyötykasveja. Kauniita pensaita ne ovat nekin. 

Jos niin hyvin käy, että tämä kokeilu onnistuu niin taidan siltikin hyödyntää syksyn alennusmyynnit ja ostaa muutaman ihan uudenkin taimen, sellaisia jotka toivottavasti ovat satoisia ;)

Testissä on myös gojin kasvattaminen siemenestä, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Lähtipä tänään tilaukseen oliivipuunkin siemeniä. Toivottavasti ehtivät vielä kesällä kasvaa johonkin mittaan ennen talvisäilytystä. Itäminenkin kuulemma kestää monta viikkoa, joten taitaa kiire tulla kasvun kanssa.
Jos nyt edes itävät...