Vauvan ensimmäinen kiinteä ruoka, bataattia ja luumua

Voi sitä iloa ja jännitystä kun lopultakin pääsee tekemään vauvalle kiinteitä ruokia.
Minulla oli pieni epäilys, että peruna saattaa aiheuttaa maidon kautta vatsan kipristelyä lapselle, joten aloitin kokeilun bataatilla.
Samalla valmistin heti luumusoseenkin, koska ilmeisesti sille yleensä on käyttöä.

Bataattia valmistin kahdella tavalla ihan testin vuoksi. Kummallakaan tavalla valmistetut bataatit ei kumminkaan meidän pojalle maistunut :D Vaikka niin rakkaudella ne valmistin. Jatkamme yhä totuttelua.

Toisella tavalla keitin bataattia kuorineen (pilkoin noin neljään osaan, jotta valmistuu nopeammin) ja kuorin vasta kun olivat kypsiä ja sitten nopeasti sauvasekoittimella karkeaksi mössöksi. Ihan sileäksi ei pitäisi tehdä, jotta ruokaan jää vähän suutuntumaa.

Toinen tapa oli sellainen, että halkaisin bataatin pituuttaissuunnassa ja leikattu pinta uunipellille leivinpaperin päälle. Taas jätin kuoret kuorimatta.
Uunin lämpö noin 200 astetta ja kypsyttelee kunnes haarukalla kokeillessa bataatti on pehmeää. Kypsytysaika riippuu bataatin koosta.
Tämän jälkeen hetken jäähdytys ja kuoret pois ja jälleen pikainen sekoitus sauvasekoittimella.
Soseen väri oli paljon oranssimpi tällä tavalla tehtynä. 

Luumusose valmistui keittelemällä. Ostan aina hyvissä ajoin luumuja kypsymään. Ennen keittämistä halkaisen luumut ja poistan kivet. Vettä kattilaan sen verran, että luumut peittyvät ja noin kymmenen minuutin keittäminen. Sen jälkeen sauvasekoittimella soosiksi. Itse olen soseuttanut kuorineen.
Vaikka luumut olisivatkin kypsyneitä niin siltikään soseesta ei tunnu tulevan tarpeeksi makeaa, joten olen sekoittanut sekaan päärynää.
Sitä en ole keittänyt vaan raa´an päärynän soseuttanut ja pakastanut annospaloiksi jääpalamuotteihin.

Luumut porisemassa:

Seuraavaksi pitäisi kokeilla omena- ja persikkasosetta.
Lihankin antaminen pitäisi aloittaa, mutta jos ensin kelpaisi kasvissoseet, joiden sekaan lihaa voisi sekoittaa.

Kasviprojekteja, kohteena marjapensaat

Jälleen kokeilu käynnissä.
Marjapensaidenhan pitäisi olla erittäin helppoja lisätä, joten testaan onko todella näin.
Helpointa olisi jos taivuttaisi oksia maahan ja lopulta se oksa kasvattaisi juuret ja tadaa lisäys on onnistunut.
Nyt kumminkin piha on joutumassa ison muutoksen kouriin, joten tuollaista taivuttelukikkaa ei voi kokeilla. Tai tavallaan se on jo kokeiltu viime kesän aikana kun traktori runnoi osaa pensaista ja oksia on taipunut myllätyn maan sisään.
Nyt napsin oksia pihan mustaherukasta, yhdestä huonovointisesta valkoherukasta sekä "villeistä" punaherukka- ja vadelmapuskista.

Oksat on tökitty multaan pystyyn näinkin tyylikkäästi.

Pohjana aivan perusmultaa, johon sekoittelin ytyä tuomaan kanilan lantaturvesekoitusta. 

Yksi nippu oksia on ämpärissä vedessä, koska silläkin tavalla kuulemma pitäisi juurien kasvaa.

Kaikki nämä pensaat ovat varsin heikosti tuottaneet satoa, mutta ideana tässä kokeilussa on se, että kun joskus pihan remontti tulee valmiiksi, tai ainakin valmiimmaksi, niin pihatien varsi on oivallinen paikka pensaille. Tämä tie vain on hyvin pitkä, joten en todellakaan raaski ostaa uusia pensaita koko matkalle vaan tämä nykyisten lisääminen olisi hauska keino saada ilmaisia kasveja. 
Plus jos kerta suunnitelmissa on juurikin pensaita istuttaa niin miksei ne samalla voisi olla hyötykasveja. Kauniita pensaita ne ovat nekin. 

Jos niin hyvin käy, että tämä kokeilu onnistuu niin taidan siltikin hyödyntää syksyn alennusmyynnit ja ostaa muutaman ihan uudenkin taimen, sellaisia jotka toivottavasti ovat satoisia ;)

Testissä on myös gojin kasvattaminen siemenestä, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Lähtipä tänään tilaukseen oliivipuunkin siemeniä. Toivottavasti ehtivät vielä kesällä kasvaa johonkin mittaan ennen talvisäilytystä. Itäminenkin kuulemma kestää monta viikkoa, joten taitaa kiire tulla kasvun kanssa.
Jos nyt edes itävät...

Kevään kerintä

On jälleen aika keväisen kerinnän, joten angora ja satiiniangora pääsevät karvoistaan.

Tässä angoran villat:

Minuahan kiinnostaisi ottaa vuohia tai lampaita.
Vuohen maidosta tekisin juustoa. Lampaista taas saisi villaa ja ne ei niin pahasti karkaile aidoista kuin vuohet (näin ainakin huhu kertoo).
Mutta olisi siinä villan keritsemisessäkin kyllä oma työnsä, koska jo näissä kaneissakin on oma hommansa.
Tosin villat otetaan pari kertaa vuodessa, lypsy pitäisi tehdä joka päivä.
Tai entäpä jos unohtaisi lampaat ja vaihtaisi ne alpakkaan.
Taas saisi villaa, mutta paisteja niistä ei kyllä saa.

Turhaan mietin tuollaisia, koska eläinmäärä ei ole mihinkään kasvamassa :D

Palatakseni vielä tähän angoroiden kehräämiseen niin nyt olisi oikeasti tarkoitus hyödyntääkin karvaa eikä vain kerätä sitä varastoon pyörimään.
Suorastaan hävettää etten ole aikaisemmin asiaan millään lailla perehtynyt, koska ei olevinaan ole aikaa.
Oikeastaan en vieläkään ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta sentään kysyin tuttavalta vinkkejä.
Tavoitteena olisi huovuttaa villaa ja lisäksi mahdollisesti karstalevyjä venytellä ja niitä pitäisi voida neuloa tai virkata.
Tietty pitäisi osata myös neuloa ja virkata :D
Voisin ehkäpä huovuttaa muottia käyttäen. Kyllä tässä ideoita kehittyy.

Heinää heinää heinäääääää

Tämä kirjoitus tuskin kiinnostaa ketään ellei paini saman ongelman kanssa.
Miksei voisi olla niin ihanan helppo tilanne, että saisi omat heinät elukoille omasta pellosta.
Kaikista mälsin vaihtoehto on joutua ostamaan heiniä jostakin.
Ehkä jos omistaisi vain yhden kanin niin helppoahan olisi hakea yksi pussukka kallista heinää eläinkaupasta, mutta heti kun eläinmäärä kasvaa alkaa kaipaamaan suurempia eriä ja halvempaa hintaa.
Kaikki ketkä omistavat kanin tai vaikka marsun tietävät, että sitä heinää kuluu ja paljon!

Ihmeellistä myös on, että asun keskellä peltoja ja siltikään kotikunnasta ei heinää löydy. Tai löytyy, säilöheinänä.
Joka puolella on vain säilöä säilön perään.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin sellaisen puolikuivan säilön voisi saada kuivattua kokonaan kuivaksi jos paalin levittelisi jonnekin auki.
Jos tämän testin toteuttaisin ja levittelisin monta sataa kiloa heinää pihalle kuivumaan niin kaikkihan sen arvaa, että juuri silloin alkaisi koko kesän rankimmat sadekuurot.
Olen kyllä yrittänyt kuivattaa ruohonleikkurilla leikattua nurmea, mutta jossakin vaiheessa ärsytyskynnys on aika korkealla jos heinäkeot on ollut jo lähes kuivia ja sitten yöllä saavat kunnon vesisateen päällensä ja sateet siitä jatkuvat muutaman päivän ajan.
Sen jälkeen pihalla onkin vain litimärkiä heinäläjiä..

Meillä ei myöskään ole mitään ihanaa soveltuvaa sijoituspaikkaa heinille.
Kun ostin ensimmäiset heinäpaalit (pienpaaleja) sijoitin ne tietenkin aivan innoissani uuden hienon kanilan sisätiloihin. Pikkuhiljaa kaikki paalit homehtui ja miksikäs ei homehtuisi.
Vesi ei toki sada sisään, mutta kaneista lähtevä kosteus on sen verran hurjaa, että täysin kuiva heinä homehtuu varsin pian.
Sen jälkeen sijoitimme paalit kanilan ulkoseinälle, jossa räystäs hieman suojaa sateelta ja päälle vielä useat pressut.
Periaatteessa toimiva systeemi, mutta pienpaalikasat tuppaavat romahtamaan kun kasasta käy yhden paalin hakemassa.

Toimivin ratkaisu tällä hetkellä tuntuu olevan suurpaalit.
Ostimme niin ison perävaunun, johon varmasti mahtuu suuretkin paalit :D
Tässä vaiheessa voi sanoa, että hullulla on hullun huvit.

Suurpaaleja mahtuu kaksi seinustalle. Päällä monet pressut, mutta ilma kumminkin kiertää. Aina pääliosa paalista menee homeeseen, mutta sitä heinää on tullut käytettyä alusina tai vaikka marjapensaiden juurilla katteena. Eli hukkaan ei tavallaan mene, mutta toki mieluummin arvokkaan heinän syöttäisi koko määrältään eläimille.

Kaksi kertaa ehdin hakemaan hyvästä paikasta näitä nykyisiä paaleja, mutta nyt sielläkin on tehty vain säilöheinää, joten jälleen olen saman ongelman parissa. Eli mistä nyt heinät eläimille!
Välillä toivon etten omistaisi ollenkaan heinänsyöjiä, kerta heinä on niin vaikea ruoka saada ostettua.
Tai sitten omistaisin pari hevosta, jotka kuluttaisivat säilöpaalit nopeasti niin voisin samaa säilöä antaa kaneillekin ;)
Heppa-asia ei kumminkaan tule toteutumaan, joten tämä sama heinäongelma jatkunee niin kauan kuin kaneja omistan...

Voisiko tuossa talon seinustalla olla jonkinlainen loputon lähde sitä heinää ettei tarvitsisi asiaa stressata ikinä ;)

Muovia kissanruoassa, hoh hoijaa

Moni ystäväni tietääkin suht kriittisen asenteeni koirien ja kissojen ruokien suhteen ja jaksan asiasta ihan kyllästymiseen asti luennoida.
Syy asenteeseeni on siinä ettei minuun tehoa kaikenlaiset hienot mainoslauseet pussien kyljissä.
Yritykseni kautta on tullut törmättyä useampaankin tehtaaseen, joissa tehdään näitä muonia ja näistä tehtaista saisi tilattua ihan omilla säkeillä hienoa superhyperpremium muonaa myytäväksi.
Eli kun ihmiset vaihtelevat ruokamerkkejä siinä toivossa, että jos joku maistuisi omalle murrelle tai missille paremmin niin todellisuudessa se nappula on aivan samaa kamaa, mutta säkin ulkokuori vain vaihtuu.
Kaikkien pitäisi muistaa myös tsekata se, että mitä se ruoka oikeasti sisältää. Kuinka monessa eri muodossa sieltä löytyykään sitä maissia tai riisiä jne.
Monesti tuntuu, että ihan yhtä hyvin voisi kaataa koirien kuppiin Kellogg´s muroja.
Koira ehkä vielä eleleekin tuollaisella kasvispitoisella ruoalla, mutta entäpä kissojen märkäruoat, joissa on lihaa 4%. Kuinka monta purkkia pitäisikään syöttää, jotta se kisu oikeasti saisi tarvitsemaansa lihaa tarpeeksi.
Tosin kyllähän moni kissa elelee niilläkin ruoilla ihan hyvin ja hyvä niille ja onnea omistajille.

Vaikka olenkin tiettyä mieltä valmisruokamerkeistä niin en siltikään ole liian jyrkkä aihepiiristä.
Mielestäni koira voi aivan hyvin syödä jotakin nappularuokaa kunhan saa ruoan sekaan edes silloin tällöin lihaa ja öljyjä.
Kissoillekin ostelen kuivaruokia hieman merkkejä vaihdellen, mutta saavat päivittäin ihan oikeaa ehtaa lihaa ja se korvaa nämä kalliit märkäruoat.
Kissojen tapauksessa satsaan kuivaruokaan rahallisesti enemmän, koska se näyttää olevan ainoa tapa saada sinne ruokaan enemmän lihaa ja vähemmän kasvismössöä.

Kumminkin kerran tartuin Agrimarketin tarjoukseen ja ostin ison säkin tätä:

Hyvinhän tuo näyttää kissoille kelpaavan. Meillä ei ole turhan nirsoja katteja.

Mutta ihan sieltä pussin pohjalta ilmestyikin säilytysastiaan tällainen nappula:

Sininen tuntui erittäin kovalta palaselta, mutta en sitä lähtenyt kaapimaan esille jos valmistaja olisikin kiinnostunut itse nappulan tutkimaan.
Villi veikkaukseni oli, että näinköhän se on muovia.

Laitoin Joseralle viestiä.
Ensimmäinen viestini oli tietenkin hukkunut.
Muistutusviestiini vastattiin ja pyydettiin lähettämään kuva uudestaan.

Tähän tuli vastaus, joka meni näin:

Good Morning,

Thank you for the picture.

I showed this picture to my colleague, who is in charge of product quality.

She told me that this must be kind of plastic which comes with the raw material from our suppliers, e.g. slaughterhouses.

We do our best to avoid those particles in our products, but unfortunately we cannot rule it out in 100%.

If you have any further questions, please do not hesitate to contact me.

Eli heidänkin arvelun mukaan se sininen todellakin on muovia eikä ole edes mitenkään tavatonta, että näin voi käydä.

Tuollaista tavaraa syötämme ilolla kissoillemme.
Voihan kisut muutenkin syödä jos mitä, sitä en kiellä, mutta en siltikään haluaisi ihan ehdoin tahdoin syöttää muovia ruoan seassa!
Mahtaako asia lukea pienellä präntillä pussin kyljessä. Pitänee tarkistaa.
Sitoudunko syöttämään muovia kun ostan sen säkin.
Hieman sama kuin ihmisten ruoissa varoitellaan, että saattaa sisältää nilviäisiä.

Voitte myöskin arvata sen ettei tämä löydös millään tavalla paranna luottamustani valmisruokia kohtaan. 

Haluaisin olla omavarainen omien syömisteni suhteen ja se sama olisi ihannetilanne eläintenkin kohdalla, mutta eihän sellainen tule toteutumaan. Sillä keinolla ainakin varmasti tietäisi mitä sinne koirien ja kissojen suuhun tarjoaa.

Kanilan esittely ja kevätfiilistelyä

Tässä vaiheessa voisin hieman esitellä kanilaani.
Tai ehkei varsinaisesti voi enää puhua kanilasta, koska eläinmääräkin on niin pieni ja kasvatus oikeastaan täysin tauolla.
Lähinnä vain pidän itselläni lemmikkinä viimeisiä jalostuseläimiä.

Mutta lyhyesti kasvatuksen taustoja.
Minun rotuni on ehdottomasti rex. Ihana samettiturkkipupu.
Huomaan, että olen aina kiinnostunut poikkeavaturkkisista eläimistä.

Kasvatuksen aloitin soopeleilla. Ruskeasoopelilla ja sinisoopelivenäläisellä. 
Soopeleiden rinnalle halusin japanilaisia ja niiden löytäminenhän oli yhtä hankalaa kuin soopeleidenkin. En koskaan tyydy helppoon ratkaisuun ;)
Suurin osa rexeistä onkin tullut Pohjois-Euroopasta.
Aivan erityisesti halusin kasvattaa musta-valkoisia japanilaisia ja koska niitä ei mistään valmiina saanut niin lähdin luomaan väriä "tyhjästä" siinä hyvin onnistuenkin.
Muutama vuosi sitten tuli pintaan uusi muotiväri, gepardi. Senkään "luominen" ei ollut temppu eikä mitään, koska sopivat geenit kanilasta jo löytyi.

Rexien lisäksi olen aina pitänyt englanninlupista. Ne jakavat mielipiteitä valtavien korviensa takia. Tätäkin rotua olen muutaman kappaleen omistanut, mutta niiden valitettava ongelma on lisääntymisongelmat.
Muutamaa satiiniangoraakin olen kokeillut, mutta niillä myös on ollut lisääntymisongelmia.
Voikin todeta, että "lisääntyy kuin kani" -sanonta ei aina pidä paikkaansa, ei ainakaan silloin kun erityisesti haluaisi jonkin lisääntyvän.

Tyttölauma pääsi ulkoilemaan lähes kesäiseen säähän.

Hieman historian havinaa ja kantaeläimeni:

Omia kasvatteja:

Täällä olleet enkkulupat:

Satiiniangora Saksasta:

Siinä tyttökanilaumaa kuvaillessa nautin ihanasta vehreydestä.
Kesä on ihan pian täällä. Kesä tuo aina mukanaan omanlaiset kiireensä puutarhan ja eläinten suhteen, mutta kyllähän kesä on paras vuodenaika ;)
Tosin ensimmäinen punkki jo löytyi koirasta. Punkkiaikaa en odota...ikinä...

Kissakin teki eilen töitään ja esitteli saalistaan.

Hot dog

Vappuun tai tässä tapauksessa vappuviikonlopulle täytyy aina keksiä teeman mukaisia ruokia ja yksi oli hodarit.

Sämpylät tein tällä ohjeella:

2,5 dl punaista maitoa
35 g hiivaa
6 dl vehnäjauhoja
20 g voita sulatettuna
1 tl suolaa
ripaus sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon. Lisää muut aineet ja vaivaa useampi minuutti.
Leivo taikinasta pötköjä. Minä tein kymmenen (nakkipaketissakin oli kymmenen nakkia), mutta ihan hitusen turhan pieniksi jäivät.
Anna kohota noin 1,5 tuntia.
Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteenä oli tietenkin nakkeja ja lisänä chilimajoneesia, ketsuppia, sinappia, sipulia ja coleslaw-salaattia.

Sipulin ohje oli niinkin yksinkertainen kuin, että hienonsin yhden sipulin. Laitoin sen pannuun ja sekaan noin ruokalusikallinen siirappia, ripaus suolaa ja ripaus pippurisekoitusta. Kuullotin muutaman minuutin ajan.

Coleslaw-salaatin ohje mukaili Valion ohjetta.
150 g kaalia
2 porkkanaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua pippurisekoitusta
1 tl siirappia
1 prk kermaviiliä (itse käytin vajaan purkin, koska sekin näytti omaan makuun riittävän)

Viipaloi kaali hienoksi raasteeksi. Raasta porkkana. Yleensä porkkana kuuluisi raastaa karkeaksi, mutta nyt harjoittelin uuden yleiskoneen käyttöä ja terällä tulikin hienoa raastetta, mutta eipä haitannut sekään vaan siitä tuntui tulevan kivaa lisäkosteutta salaattiin.
Sekoita sekaan mausteet ja kermaviili ja maistele onko maku hyvä.

Chilimajoneesin tykkään itse sekoitella perusmajoneesista. Näin siksi, että aina on helpompi lisätä makuja kuin ottaa niitä pois.
Tähän ei ole mitään tarkkaa ohjetta vaan sekoittelen sekaisin majoneesia, chilikastiketta, hitusen suolaa ja pippurisekoitusta rouhittuna.
Oma maku on tässä reseptissä ainesosien mittarina.

Majoneesi on toki nopea tehdä itsekin.
Esimerkiksi täällä on yksi ohje:
http://liemessa.blogspot.fi/2013/02/remoulade-kastike-ja-taytetty-bagel.html

1,5 dl oliiviöljyä
1,5 dl rypsiöljyä (meillä harvemmin käytetään rypsiöljyä, joten korvasin auringonkukkaöljyllä)
2 kananmunaa
0,5 tl Dijon-sinappia
suolaa

Laita kaikki huoneenlämpöiset aineet korkeaan purkkiin ja sekoita sekaisin sauvasekoittimella. 

Vielä jos olisi hieman lisää hifistellyt niin olisin tehnyt ketsupinkin itse, mutta taidan säästää sen johonkin kesän grillaushetkeen.

Vappu vietetty joten nyt kohti kesää!

Terassi- ja parvekeremontti

Terassi ja parveke olivat talon viimeiset tilat, joita ei vielä oltu remontoitu, mutta nyt nekin saivat osakseen suuren muutoksen.
Viime kesänä jo tasoittelimme ja maalasimme sokkelin (maali Byggmaxin julkisivumaali).
Silloin myös vaihdoimme terassilla olevan ulko-oven. Ovi on Bauhaussin valikoimasta, sillä sieltä löytyy vakiomittaisena 9X19 korkea lämpöeristetty ulko-ovi.

Tässä on lähtötilanne vuosia sitten kun talon ostimme.

Remontti alkoi vaurioituneiden teräksien korroosiokorjauksella. Vaurioituneet teräkset otettiin esille ja käsiteltiin Weberin korjauslaasteilla.
Sen jälkeen Weberin julkisivulaastilla tasoitettiin seinät ja katot.

Parvekkeen lattia tasoitettiin Weberin lattiatasoitteella ja lopuksi pintaan Weberin epoksipinnoite.

Tässä kuva "valmiista" parvekkeesta.
Remontin osalta valmis, mutta sisustuksen ei. Syksyiset lehdetkin vielä pyörivät lattialla.

Terassilta purettiin vanha öljykattilan raitisilmakanava pois.
Sen jälkeen terassin lattiaan laitettiin lattialämmityskaapeli (sähkö) ja lattia oikaistiin Kiillon lattialämmitystasoitteella sekä Kiillon pintatasoitteella.
Pintatasoite siksi, että lattiasta saatiin mahdollisimman tasainen tulevia terassilaseja varten.
Lopuksi laatoitettiin Byggmaxin laatoilla. 

Terassin seinät maalattiin Weberin julkisivumaalilla.

Alakattoon asennettiin Finnfoamin XPS lämmöneriste ja paneloitiin Byggmaxin valkokuultolakatulla kuusipaneelilla.
Lisäksi kattoon asennettiin Onnlinen led-valaisimet.

Viimeisenä terassille asennetaan vielä terassilasit, mutta siitä oma postauksensa. Niiden tulossa nimittäin kestää noin viisi viikkoa.

Odotan innolla jo nyt, että pääsen sisustamaan terassia joillakin kasveilla, esimerkiksi sitruunapuulla tai vastaavalla. Jokin kalustokin sinne tulee varmaan hankittua.  Mutta kaikki aikanaan.

Punottu näyttelyhihna koirille

Varsinaista tarvetta ei ollut uudelle näyttelyhihnalle, mutta kun teen löytöjä netistä niin pakko päästä itsekin testaamaan ja tällä kertaa löytö oli näyttelyhihna.

Tein sen tämän ohjeen perusteella:

http://nettastage.blogspot.fi/2013/06/ohje-nain-teet-nayttelyhihnan.html

Jostain syystä en saanut punontaa aloitettua alun ohjeilla vaan sain sen sujumaan ohjeen "muistisäännön" avulla. Syynä saattaa olla huono keskittyminen, koska samaan aikaan yritin pitää seuraa pojalle, joka touhusi leikkimatollaan.

Hihnaan tuli myöskin pariin kertaan "tipli", koska piti pitää imetystauko, mutta eikös käsityö ole käsityö kun siinä näkyy se kädenjälki.

Tarvikkeet on ostettu Ebaysta.

Olisin halunnut tehdä hihnan kultaisella lukolla, jotta se olisi samaa sävyä kuin timantitkin, mutta koska ajattelin hihnaa käyttää Zaralla (noin 25 kiloinen koira) niin lukkokaan ei voi olla yhtä pieni, kuin mitä kultainen lukko olisi ollut.

Kissanpentujen silmät aukesivat

Voi miten suloisia ovatkaan nyt kun silmät aukesivat.