Muistan kuinka aikoinaan oli tärkeätä etsiä villakoirarintaneula rinnukseen koristeeksi kun lähdin turistiksi messariin, eli kaikkien koiraihmisten tuntemaan Voittaja-näyttelyyn.
Monelle se oli vuoden kohokohta, mutta nyt moisen hohto on jo haalistunut ainakin omalla kohdalla. Ainakaan se ei ole mikään loistokas upea tapahtuma vaan lähinnä ruuhkassa jonottelua.
Mutta tämä rintaneula-ajatus siltikin elää yhä ja tässä omat versiot.
Tällaiset jatkossa kimaltelevat rinnuksessa näyttelyissä ainakin silloin kun olen paikalla vain turistina. Koska jostakin ihmeen syystä koiraihmisille on tärkeää, että kaikki tietävät mitä rotua itse edustat ja kannatat.
Aiemmin testailin painaa musteella jalanjäljen normaaliin kutistemuoviin. Mitään muuta vikaa siinä ei ollutkaan kuin liian vaalea muste.
Kokeilin myös sormiväriä. Ei toiminut.
Nyt painoin valkoiselle pahville pojan jalanjäljen jälleen sormiväriä käyttäen ja skannasin kuvan. Skannatun kuvan tulostin tulostettavalle kutistemuoville ja tulos on ihan kiva.
Kumminkin tässäkin sininen väri vähän vihertää. Sama ongelma oli tulostetuissa koirissa:
http://villanspoodles.blogspot.fi/2015/10/uusia-kokeiluja-kutistemuovilla.html
Ideahan näissä koristeissa olisi se, että ne liitetään joulukorttiin joulun värisellä satiininauhalla ja koristeen voi irroittaa kortista ja laittaa jonnekin koristeena roikkumaan.
Yllättäin koko sukua ei ehkä kiinnosta ripustella pojan jalkapohjia, joten tällaiset kortit olisi tarkoitus tehdä ihan vain esimerkiksi pojan isovanhemmille (sorry kun luette blogia ja joulukortti jo paljastuu tällä tavoin).
Loppuhuomiona vielä, että muovi on hyvinkin läpinäkyvä ennen kutistusta (tilattu nimellä frost), mutta kutistuksen jälkeen on näinkin valkoinen. Tykkäisin enemmän, että lopputuloskin olisi läpinäkyvä.
Pakko myöntää ettei ole aavistustakaan mitä materiaalia nauha oikeasti on. Mokkanahalta se tuntuu, mutta onko aitoa vai ei, siinäpä vasta kysymys.
Hihna tuntuu mukavan pehmeältä käteen, mutta vetäessä se joustaa, joten kestävyys on pieni kysymysmerkki.
Siksi se onkin tehty kilttiäkin kiltimmälle Texille, joka saattaa vetää hihnaa korkeintaan intoloikan tehdessä :)
Eukanuban ruoan virallinen testausjakso alkaa olla lopussa ja loppumietelmänä voin vielä todeta, että kyllä ulosteen määrä näytti vähenevän tällä ruoalla.
Toki ruokien kanssa on aina sellainen tilanne, että se mikä käy toiselle, ei käykään toiselle.
Nyt kun virallinen testausjakso on päättymässä, siirryn syöttämään loppusäkissä olevat ruoat kuten normaalistikin meillä pyritään syömään, eli puolet lihaa ja puolet nappulaa.
Lihana tällä hetkellä tulee olemaan Vommin (Vom og Hundemat) kana.
Lisähöysteenä sekaan tulee vielä öljyä.
www.hopottajat.fi/eukanubadailycare/
#eukkis
Kaksi onnistunutta astutusta takana ja nyt vain toivomme parasta <3
Pian pysyy omat koirat omalla pihalla ja vieraiden koirat pois meidän pihalta.
Plussana, että poikakin pysyy varmemmin pihassa eikä hetkessä livahda väärille poluille.
Portit täytyy vielä rakennella, mutta tarvikkeet niihin olisi olemassa. Ei puutu kuin aikaa niiden tekemiseen :)
Siitä onkin jo kauan kun viimeksi olen tehnyt porkkanakakkua, mutta nyt idea välähti jostakin päähän ja tämä oli oikein kätevä talkooruoka.
Pohjan tein edellisenä päivänä valmiiksi ja juuri ennen tarjoilua levittelin päällisen kakun päälle.
Hyvin vaivatonta ja kerrankin ei mennyt koko talkooaika siihen, että itse häärin keittiössä.
Resepti oli tämä.
350 g porkkanaa raasteena
3 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl öljyä
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
Kuorrutus:
50 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
Vaahdota munat ja sokeri.
Lisää öljy ja porkkanaraaste.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (3 l).
Paista 175-asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja kumoa.
Sulata voi kuorrutusta varten ja sekoita joukkoon muut ainekset.
Levitä kuorrute kakun pinnalle.
Onkohan muiden bloggaajien keittiö aina täydellinen vaikka millaista herkkuruokaa valmistaa.
Myönnän, että meillä on kaaos.
Ruokien valmistaminen ja lapsen perään kyttääminen ei aina ole yksinkertaista.
Sotkusta riippumatta lopputuloksesta tuli hyvä ja maistuva.
Resepti oli tämä.
Edellisen lasagnen tein jonkun toisen bloggaajan ohjeella, mutta eihän sitä enää löytynyt mistään.
Yllättävän hyvä tuli kumminkin tuolla Myllyn Parhaan reseptilläkin.
Ohjeesta tulee yhteen vuokaan, mutta minä tein tuplana, jotta koko talkooväelle riittää ruoka.
Noin 350 g lasagnelevyjä
Jauhelihakastike:
400 g jauhelihaa
400 g tomaattimurskaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
2-3 dl lihalientä
n. 1 tl suolaa
1 tl pippurisekoitusta (tai mustapippuria)
1 rkl basilikaa
Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
200 g juustoraastetta (mozzarella)
1 tl jauhettua muskottipähkinää
1 tl viherpippuria
Valmista jauhelihakastike:
Ruskista jauheliha ja lisää hienonnetut sipulit, raastettu porkkana ja muut aineet. Anna kastikkeen hautua noin 30 minuuttia.
Valmista juustokastike:
Sulata voi, lisää vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti.
Ota kattila pois levyltä, sekoita joukkoon puolet juustoraasteesta ja mausta.
Levitä voideltuun uunivuokaan kerros jauhelihakastiketta ja sen päälle kerros juustokastiketta. Peitä kerros vierekkäin asetetuilla lasagnelevyillä. Levyjä ei tarvitse esikeittää. Tee vuokaan 3-4 samanlaista kerrosta.
Kaada päällimmäiseksi kerrokseksi juustokastiketta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Kypsennä lasagnea 175-asteessa noin 50 minuuttia.
Aivan uusi testailu oli kutistemuovi, johon voi tulostaa kuvia.
Todella hauska idea!
Koirahahmoista olin ajatellut tehdä taas vaihteeksi näyttelynumeroklipsut, mutta kuva on varsin tumma, jos ei ole valoa vasten. Jostakin syystä oikeasti kuvat myös vihertävät.
Syytä siihen en tiedä, mutta esimerkiksi harmaa Tex on oikeasti enemmän vihreä kuin harmaa...
Mutta tuolleen valoa vasten ikkunalla näyttävät ihan kivoilta, kuten kuvasta näkyy:
Tämä muovi oli jotenkin helpompaa leikata kuin ne, joita olen Sinellistä ostanut. Se oli toki iso plussa kun tekee tällaisia pikkutarkkoja tekeleitä.
Muovin ohjeessa kehoitettiin käyttämään tulostimen käsisyöttöä, mutta en jaksanut tutkiskella miten meidän monimutkaisessa isossa tulostimessa sellainen toimii, joten tökkäsin muovin vain normaaliin paperisyöttöön, sillä seurauksella ettei tulostin oikein tahtonut vetää muovia sisäänsä ja lopulta kun veti niin veti sen väärin ja nyt wipukalta puuttuu osa jaloista.
Kata, jos luet tämän niin ymmärrät miksi koirasi on jalaton :)
Muovit on tilattu kahdeksastaivas.fi verkkokaupasta. Samalla tilasin myös tulostettavia siirtokuvatarroja. Täytyy keksiä jokin idea niihin. Kenties näin joulun lähestyessä jotakin jouluun liittyvää ;)
Yritän myös väkertää jo joulukortteja ja ideana oli painaa pojan jalkapohja kutistemuoviin, mutta ihan ei ole täysin onnistunut sekään.
Ensimmäinen testi oli leimasinvärillä, mutta se onkin niin kovin vaalea sininen ettei se erotu muovista:
Toinen kokeilu oli painaa kuva sormiväreillä ja se lohkeilee muovista pois.
Ehkä sen voisi yrittää kiinnittää jollakin lakalla tms.
Mies keksi, että jos olisin skannannut kuvion ja tulostanut muoviin niin voisi onnistua ja sillä tavalla olisi tarkoitus vielä testatakin.
Joten tähän samaan aiheeseen vielä palataan myöhemmin ;)
Zaran juoksu on alkanut ja meillä on pentusuunnitelmia :)
