Ajatuksia koronakeväästä yhdistettynä koirien kasvattamiseen

Tämän kirjoituksen on tarkoitus olla erityisesti itseä varten muistona oudosta vuoden 2020 keväästä kun korona rantautui Suomeen. Tätä voi joskus vuosien päästä palata lukemaan ja silloin toivottavasti muistella ja ihmetellä asiaa, joka varmasti kaikkien toivomana on jo historiaa. Vaikkakin tällä hetkellä valitettavalta tosiasialta vaikuttaa se, että korona jää elämään keskuuteemme.

Kuten muinakin vuosina, oli nytkin pentueita suunnitelmissa. Aina jollakin nartulla on juoksuaika aikaisin keväällä ja niin nytkin, isovillakoira Demillä. Oli aika kokeilla Demin ensimmäistä pentuetta. Demi asuu kimppakodissa Savonlinnassa.  Ensimmäinen astutus oli 21.2.2020. Demin kimppaomistajat esimerkillisesti hoitivat astutusreissut uroksen luona. Tässä vaiheessa ei ollut vielä mitään hajua kenelläkään millaiseksi elämä pian muuttuisi. 

Pikkuhiljaa uutisointi koronasta vain kiihtyi ja kuinka se voimalla rantautuu Suomeenkin. Se ei tuntunut omaan elämään mitenkään erityisemmin vaikuttavan, koska ei muutenkaan pahemmin matkustella. Kotimaamatkailukin on ollut jo pitkään hyvin vähäistä. Lähinnä, koska kuka hoitaisi koiria matkustellessa :D
Muistan vielä hyvin elävästi yhden maaliskuun maanantain. Oltiin pojan kanssa aamusta normaaliin tapaan puheterapiassa ja sieltä kun ajettiin kotiin, ei ketään ollut missään. 
Vaikka landella asutaankin niin on täälläkin omasta mielestä jopa liikaa liikennettä melkein aina ja tuolla kertaa kun sai yksin ajella teillä kotia kohti, oli tunnelma hyvin outo. Aavemainen suorastaan. 
Tuossa vaiheessa oli varmaankin annettu suositus, että pitäisi pysyä kotona ja suosia etätöitä. Ihmiset tuntuivat kehotusta oikein hyvin noudattavankin. 
Tuo kerta oli myös viimeinen terapiakerta terapeutin tiloissa. Siitä eteenpäin monta viikkoa tunnit olivat etänä kotoolta käsin. Siihenkin tottui, lapsi sekä minä. 
Tässäkään vaiheessa ei Demin tiineys vielä aiheuttanut kummempaa huolta.
Mutta sitten iski melkein pommi. Uudenmaan rajat laitettiin kiinni. Eipä sekään paljoa omaa tai perheen elämää muuttanut, koska ei ollut tarvetta poistua Uudeltamaalta. Vasta vähän myöhemmin tajusi kunnolla, että eihän Riihimäellekään pääsisi ja siellä on tullut välillä käytyä kaupoilla tai sukulaisella kylässä. 

Kuvakaappus kun Uudenmaan raja sulkeutui ja asiaa oli media kuvaamassa.

Tässä vaiheessa jo hitusen huoletti Demikin, mutta koska yrittäjillä oli lupa liikkua rajojen yli, en vieläkään osannut erityisemmin jännittää. Ajattelin vain, että tulostan autoon mukaan todisteet siitä, että olen yrittäjä ja ajan vain yritykseni ajoja ja pakko päästä rajoista yli.
Koiraihmiset tietty hätääntyivät ja lähettivät poliisien keskusteluväyliin kyselyitä, että miten voi kulkea koiran kanssa rajoista ja poliisien kanta tietty oli, että koirien kuskaaminen rajojen yli on aivan turhanpäiväistä eikä se ole syy rajan ylittämiseksi.
Nyt alkoi jo jännittämään. Entäs jos en osaa rajalla olla tarpeeksi vakuuttava enkä pääsisi yli. Suunnitelma kun vielä oli sellainen, että Demi olisi tuotu kotooltaan lähemmäksi rajoja ja jos omistajat ovat valmiita ajamaan koiran niin lähelle kasvattajaa niin reilua heille olisi, että myös pääsisin koiran hakemaan eikä pitkä ajorupeama olisi turha. 
Lueskelin monet keskustelut somesta ja monissa oli sama vinkki, että lähettää vain koiran toiselta puolelta rajaa toiselle puolelle. 
Toteuttikohan tuota lopulta ketään. Olisi hauska kuulla :D
Lisäksi vinkattiin myös vartioimattomista rajakohdista, mutta niissä peloteltiin olevan dronevalvontaa. Kännyköitäkin kuulemma vähän seurattaisiin, mutta vain jollakin yleisellä tasolla eikä yksilöidysti.  
Kyselin myös löytyisikö tuttuja, keillä on oikeus ajaa rajoista läpi ja voisi samalla kuljettaa koiran. Muutama vaihtoehto löytyikin, mutta en voi mitään sille, että olen vähän huono pyytämään apua. Tuntuu siltä, että kun itse olen itseni tähän ongelmaan saattanut niin pitää itse ongelmasta myös selvitä eikä stressata sillä tuttavia. 

Demin laskettu aika vain läheni. Kenen tahansa kanssa juttelinkin niin mielipide oli, että et tule koiraa saamaan itsellesi ja että rajat ei varmasti aukea ajoissa. 
Raja nimittäin saattaisi aueta juuri pari päivää ennen laskettua aikaa ja riskillä voitaisiin odottaa siihenkin.
Villakoira on siitä kiva rotu, että ei ne vaadi mitään viikkojen tottumisaikaa ennen synnytystä. Varsinkin kun tämäkin koti on ainakin jotenkin jo koiralle tuttu ennestään. Jännitystä vain aiheutti se, että kukaan koira ei ole vielä odottanut synnytyksen alkua sinne lasketulle päivälle saakka. Aina ovat aloittaneet aiemmin. 

Olin onnekas! Rajat aukesivat jopa etuajassa muutaman päivän! Demin omistajat lähtivät lähes heti tuomaan Demiä tänne. Olihan se aivan valtava helpotus kun kaiken pystyi tekemään täysin luvallisesti. Lisäksi nyt kimppaomistajatkin pääsisivät katsomaan synnytystä ja pentujakin niin halutessaan. 

Demin synnytys sujui mutkattomasti.
Ensimmäistä kertaa kokeilin ottaa sirutuksen ja lääkärintarkastuksen tekevän lääkärin tänne kotiin. Se oli valtavan kätevää. Ei tarvinnut pakata isoa pentuetta autoon moneen häkkiin ja roudata niitä häkkejä autosta lääkärille. Lisäksi lähiasemilla oli erityistoimenpiteitä koronan vuoksi ja vähän haastava yhdistelmä odottaa itse ulkona lasten kanssa pentujen vain ollessa lääkäriaseman sisällä.

Viimeinen "ongelma" olikin enää vain tulevien pentuomistajien tutustumiskäynnit. Olin jo suunnitellut, että mahdollisimman paljon yhdistän useamman perheen samalle käyntikerralle, mutta nythän se olisi vähän kyseenalaista. Päädyin kumminkin suunnitelman toteuttamaan, koska jos suinkin sää sallii niin tapaamiset voi toteuttaa ulkosalla. Tuntui oudolta, että kaikki olivat keskenään etäisiä. Itse ei voi keittää ihmisille kahvia ja tarjota jotakin kahvisyötävää. Tunnelma oli jotenkin kylmä vaikka keskiössä olikin ne ihanat pienet reippaat pennut. Parhaansa mukaan itse vain yrittää selittää, että laittakaa ihmiset paljon kuulumisia kennelin omaan ryhmään ja tutustutaan vielä sitäkin kautta lisää kaikki keskenämme silloinkin kun pennut ovat jo muuttaneet täältä. Koska oli aivan turha edes haaveilla, että voisi pitää pentutreffejä. 

Sellainenkin "hauska" sattuma oli tämän pentueen kanssa, että aakkosjärjestyksessä tämä oli K pentue. Ketään ei nimetty Koronaksi siltikään. Ei se ehkä ole sana, johon liittyisi mitään positiivista ja että sellaista nimeksi haluaisi :D 

Pennut eivät onneksi osaa murehtia mistään pöpöistä

Tätä kirjoittaessa on jo syksy 2020 ja pöpö on uudestaan voimakkaasti liikkellä. Itselleni jäi tästä Demin pentueesta yksi narttu, Tähti, kotiin. Minkäänlaisissa treeneissä ei olla käyty. Näyttelyitä ei ole tiedossa ja vaikka olisikin, en ehkä itse olisi erityisen kiinnostunut niihin vielä edes menemään. 
Parhaillaan täällä on toyvillakoira Chanelilla kaksi viikon vanhaa pentua.
Koronan sanottiin lisäävän koirien kysyntää ja on se varmasti niinkin. Toyvillakoiria kysellään muutenkin niin paljon etten osaa sanoa lisääntyikö kysyntä.

Nyt vielä tässä vaiheessa ei ole kaikki paikat samalla tavoin "kiinni", kuin ne oli keväällä, mutta nyt uutena asiana on maskisuositus. 
Ehkäpä itsellä on lähinnä odottava tunnelma ensi vuotta ajatellen. Silloin olisi jälleen suunnitelmia isovillapentujen suhteen, mutta saapa nähdä millaisia haasteita korona silloin asiaan tuo...  

Yksi K pennuista, Tähti, joka taisi jäädä meille

Uusin tulokas, pienoinen toyvillakoira