Olen jo pitkään ihastellut vinttikoiria. Jo siitä kun lapsena läheisessä talossa asui saluki, jota alueen lapset saivat ulkoiluttaa. Tai lukuisat kerrat kun olin vinttikoiraradalla katsomassa juoksukilpailuita.
Ties kuinka monta kertaa olen katsonut läpi kymppiryhmän koirat ja noin vuosi sitten sieltä jotenkin erityisesti iski azawakh.
Näin se elämä kuljettaa ja nyt sohvalla selkäni takana nukkuu pieni vinttikoiran alku :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti